Täällä poettu toista viikkua poskiontelotulehusta. Hieman hontelosti tuntuu tokenevan ja kuuri purevan. Ihan puolukkahuupalla tännään tautia parantelin...
Pieni ja pyöriä Puolangan Anni- mummo meille mukuloille tätä puolukka- ruisjauho- sokerisurvosta taiteili. Meidän safkaa- ohojelmassa Hanna ommaa sukua Heikkinenkin tätä mutusteli ja ommaa mummiansa muisteli. Oikiaa nostalkiaevästä siis ja voi miten hyvvää...
Syysmaistuvaista sunnuntaita ja alakavata viikkua kaikille kammarin kylläilijöille toivottaa kammarin Lovviisa :)
