...kun möksällä minun viiskymppisiä juhuluttiin. Näin reilusti rajapyykin ylittänyttä muistettiin eilettäin näin sympaattisella uuvella ystävällä...
Appelin vanahalta soffalta löyty hänelle oma rauhallinen nurkka josta pääsee aina tarvittaessa halattavaksi...
" Pikkusiivilläni liitelen sallaa kun kukkaa ei huomaa, nöpönaamani tässä..."
Ensimmäinen mantsikkalaatikkokin ostettiin kera pensasmustikoitten marjatortun päälliseksi...
Keltaruusu toi aurinkoa koleaan sajepäivään...
Haimme vielä pihakukkia puutarhalta ja huomenna meinaan tälläillä ne paikolleen. Vaikka sitten pippoon ja pitkiin kalsareihin sonnustautuneena.
Oikein lokosata lauvantai-iltaa ja kesäkuun puoliväliä teille kaikille kylläilijöille toivottaa kammarin Lovviisa :)
