Maku ja tyyli niin pukkeutumisen kuin sisustusjuttujenki myötä muuttuu vuosien saatossa. Harakkamaiset ominaisuuvet meikäläisessä ne vaan tässä lissääntyvät ja alestapa löysinkin jottain käsittämättömän ihanata...
Saas nähä löyvänkö ihteni sitten aikuisena kulukemassa pitkässä turkissa ja kirlanterilippalakki päässä kuten tytär ussein eppäilee...
Asun mukaset loistavat illanistujaisetkin piettiin menneenä lauvantaina ystävien kanssa ja mukkaan tarttu pari varteenotettavvaa elämänviisautta :
Se viimmeksi nauraa joka hittaimmin ajattellee.
Minkä nuorena oppii sen vanahana unohtaa.
Ei aamusella tiiä kuinka lystiä illalla on .
Miehen kauneus ja makkaran vääryys, ei se mittään meinaa.
Näitä matustellessa viikkokin pyörähtää mukavasti käyntiin ja kohta huomaamma olevamme helemikuun hetkissä kiinni.
Ilahutitpa minua taas vierailullasi, tasokkaita tammikuun viimmesiä päiviä sinne sinulle toivottaa kammarin Lovviisa :)
