Meiltä sieltä ja täältä

Täältä Lovviisan kammarista haluan niin kovasti toivottaa kaikille kevväistä perjantaita:)  Ilma on nimittäin kuin linnunmaitua...Aurinko pilikistellee puitten takkaa, lintu laulaa, vesi tippasee räystäältä ja tuulikin niin leppeätä, oisko lounatuuli.  Eipä voi oikein muuten kun mieli kevveenä tämmöttisenä päivänä kuljeksella.

Kohta tullee kolomekymmentä vuotta siitä kun rakenneltiin meijän ensimmäistä yhteistä pessää opiskelija-asuntoon yliopiston kuppeeseen.  Meijän tytär assuu nyt siitä sillosesta kämpästä parinsaan metrin päässä.  Ei ois sillon uskonu jos joku ois ennustannu...Ylen onnellisena vyöräsimme Pelastusarmeijan kirpputorilta ostamamme Artekin soffan ja tuolin uuteen kottiin. Hyvin suoraviivasta ja pelkistettyähän meillä olikin.  Kaikki turha oli karsittu, värreinä pirteä peessi ja valakonen, rippaus mustaa.

Keskustan yksiövaiheen kautta muutettiin sittennii lähiörivariin, kolmioon.  Kolome lapsukaistakin meille siihen pyörähti vähän reilun vuojen vällein.  Ja erittäin pelkistettyä oli rouvan sisustusmaku.  Esikoinen oli kyllä aikamoinen "raivaaja", joten ne vähhäiset esineetkin oli nostettava korkeuksiin.  Mutta verhot meillä oli ja mattojakin  alako ilimaantummaan:)

 Tässä nykysessä rivarin päätyssämme ollaan tahistu jo kaheksantoista vuotta.  Ja nyt sitte ihan uusnuorna parina  kahelleen jo pari vuotta.  Ja ei ole nykyään pelekua pelekistetystä sisustamisesta.  Tykkään niin kovasti rakennella asetelmia pöyville, hyllyille ja ihan mihin vaan.  Talonpoikasta, rustiikkia ja rososta.  Paljon kukkia ja soppelisti tingelitangelia.  Kummipoika aina kääntelee tavaroita käsissään; ristejä, enkeleitä, madonnia ja ihanan aijosti kyselee että miksi teillä on kotona niin paljon näitä kirkkotavaroita?:)
Tässä vielä tuoreet ihanaiset reilun kaupan ruusut. Voisimpa tuoksunkin välittää etteenpäin, aika huumaava...
Ja eikä heitetä karhua kaivoon ennenku on poltettu kynttilää molemmista päistä:)  Elikkä näillä taas mennään...
Oikein lepposata viikonloppua toivottaa kammarin Lovviisa:)