keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

On hanget korkeat nietokset...



...Ja rouvalla se oli pakko päästä ottamaan kuva jättikuppiorvokin aluista vaikka on ihan karvalakkikeli.  Aamusella pakkasta oli peräti kuustoista astetta.  Vaati riuskoja otteita etteivät orvokkisurkeloiset paleltunneet.
   Ja ihan pakko laittaa tähän Orvokkini tummasilmän sanat:

Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni.  Itse hoidin kukkamaani rikkaruohot kitkin.  Vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin.  Tästä poimin äidilleni orvokin tai kaksi.  Kannan kaunokukkaseni äidin armahaksi.
                                                            

 

 Niin kaunis vanha laulu johon liittyy minulla mukavia muistoja.  Alle kouluikäsenä olimme naapurin tytön kanssa lähikirkon lumivalleilla leekaamassa ja katottiin kun lapsia lappaa kirkkoon.  Mentiin ottamaan asiasta selevää ja siellähän oli jos jonkinlaista kilipailua.  Minä sitten kävin orvokki-laulun vetäsemässä laulukisassa ja tulin ihan ykköseksi.  Vieläkin on hopialusikka tallessa:)
 Siitäkö lie orvokki-innostus virinnyt...Niin ja tässä muuten se tuore kuva takapihalta:




     Eiköstä ookki mitämelekoset kinokset.  Esikoinen kun viikonloppuna järjesti äiteelle terassikelejä ja tyhjensi lumet kauemmaksi.  Nyt sitte ootamme että aurinko tekkee tehtäväsä.
    Olipas mukavata kun taas kylläilit kammarissa.  Tervetulloo vastakin ja aurinkoa päiviisi toivottaa kammarin Lovviisa:)
                                                            
                                                             
  

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Voi tätä ihanuutta !

    Nyt se kesäaika sitte alako ja ekat pihaterassikaffet juotu...


     Sulosta sunnuntaita Sinulle toivottaa kammarin Lovviisa:)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pöyvän ympärillä...

   ...Pyörii tämän päivän tarina.  Muutama viikko sitten saimme viimeinki hankittua uuven pöyvän hyvinpalavelleen vanhan tilalle.  Ikean reissuahan se tiesi mutta mukavahan se aina välillä päästä ulukomaille.

    Erittäin mukavasti tuli lissää pyorimistillaa pöyvän ympärille.  Vanha kun oli semmottinen mahoton römettö...Suorakaiteen mallinen ja aikas leviä.  Tähän me isännän kanssa mainiosti sovitaan aamukaffelle lehtiä lueskelemaan ja kun neljännen tuolin ottaa kehhiin niin aikas monta meitä syömäänki.  Ja jatkopalalla jatkuu ja jatkuu.
   Ennen kun pöyvässä oli oma porukka ja monasti lapsien kavereita niin ei tähän ois mahuttu.  Kaikenlaista kökkäjäistä ja illanistujaistakin tuli ennen  vietettyä enemmän...Nykyään se tuo peti vettää enämpi puoleesa kun yömyöhään istuskelu:)
  

    Ja täytyy kyllä tunnustaa että me kahelleen melekeen aina syyvään telekkarin ääressä...
    Sipulit meillä pietään hyvässä tallessa naapurin rouvan virkkaamassa pussukassa 


   Vanaha pöytä muutes meni kun kuumille kiville...Vielä samana iltana kun isäntä oli laittannu sen työpaikan nettikirppariin heitettiin sille hyvästit.
  Aurinkoista ja lepposan kevväistä viikonloppua ja maaliskuun loppupäiviä toivottaa kammarin Lovviisa:)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Olipa kyllä hyvä vuoka...

     ...Nimittäin tämmöttinen silikooninen.

    Olen ihhaillut muutamissa blogeissa näkemiäni ruusun mallisia kakkuja.  Ja tässä jonkin aikaa sitten Lidlissä etteeni ilimaantu punanen silikooninen vuuan lerpake...Vähän sitä epäluulosena kattelin mutta Lidlin hintojahan ei palajon kakistele.  Joten tekkiin Sulo Villeenit ja olin onnellinen omistaja.
     Pitkään makkautin vuokaa kaapissa.  Ei muuten vie kun nyrkin kokosen reiän kattiloitten seassa.  Taipuu niin monelle mutkalle.
     Eilettäin sitte intouvuin tiikerikakkua koemielessä pyörittämmään.  Netistä luin sekä epätoivosia että ylistäviä lausuntoja silikoonivuuan käytöstä.  Etin sieltä nimittäin paistolämpötillaa.  Enkä löytäny joten laiton vaan sen 175 astetta.
     Ja tadaa...

     Olin erittäin mielissäni lopputuloksesta.  Kakku vain humpsahti ulos vuuasta ja näyttää aikas somalta.  Ja makukin oli mainio.  Tässä päivällä naapurin rouvan kanssa kahviteltiin kaakun äärellä.
     Jos joku ihmettellee mitä tuo kirja Onnellinen perhe kummittellee ylimmässä kuvassa niin voin kertoa.  Ei siinä sillä sen kummempaa virkaa.  Sattu vaan lojumaan tuossa keittiön pöyvällä ja sen punanen kansi passas vuuan värriin:)
    On se vaan kuiteski niin söötti kirja että nappaampa tähän loppuun siitä jonkun kivan kuvan.


   Oikein ilosta ja sitä onnellista viikonloppua ja seuraavata viikkoa kaikille teille mukaville kylläilijöilleni toivottaa kammarin Lovviisa:)
 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Mantan kaappi

  Meijän makkarissa on tämmöttinen vanha Mantan kaappi.  Manta oli isäni täti ja hän  muuten essiintyy kaapin päällä olevassa parissa kuvassakin.  Harmittaa kun kaapin alakuperräinen tyyli on mennyttä...Muistan kun pikkutyttönä ihhailin sen vihriää sävyä ja ovien kukkamaalauksia aina kun Mantalla äitin kanssa vierailimme.



   Siihen aikaan muutes kulettiin talavisin potkurilla.  Siinä kyytissä oli kyllä mukava matkustaa ja itekkin suihkia kentälle luistelemaan tai Littusen paariin hakemaan kaffekermaa kun tuli vieraita...Niin se on että kun alakaa kohta olla puoli vuosisattaa lasissa niin yhä usseimmin sitä vaipuu muisteloimaan...
   Mutta palataampa nyt nykyhetkeen ja tähän meijän tyynyrytöläjjään.



    Siihen nimittäin tässä muutamana iltana aurinko loi...no ehkä vähän valjua ...valoaan.  Niin että kuvahan se oli napattava.  Meillä kyllä ihan oikeesti nukutaan melekosen tyynypalajouven keskellä.  Elikkä tämä ei siis mikkään tilalavastus vaan ihan elävästä elämästä:)  Kori on vanha ja muistan siitä aina jouluaaton jännityksen.  Pukki kun aina kantoi siinä lahjat pirttiin ja voi kauhia kun pelekäsin...
  Näin täältä kammarista näin pikkulauvantaina.  Nyt ulos nuuskimaan kevättä ja haukkaamaan vitamiinia.  Somaksi lopuksi vielä kuva kevvään ensimmäisestä hortensiasta jota aurinko kutittellee keittiön ikkunalla.
  Kaunis kiitos käynnistäsi ja lepposata loppuviikkoa toivottaa kammarin Lovviisa:)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kammarin makkari



    Näimpä se tähämpä Lovviisa aina iltasella tossusa nakkaa ennen kuin kömpii yöpuulle.  Lampaankarvatossut ovat tuliaiset miehen Lapin kalareissulta.  Ja ovat kuulkaas kovassa käytössä.  Muuten en ole mikkään vilukissa mutta varpaita tahtoo aina palella.  Myöhäsenä kesäiltanakin oon tuttu näky meijän takaterassilla hellemekko päällä ja karvatossut jalassa.  Tuossa minun pienessä profiilikuvassakin istun kesäkuussa kahen vanahana talvikengät jalassa:)
    Ja noita Ikean lampaantaljoja meillä on kyllä joka paikassa, tuoleilla, penkeillä ja lattioilla.  Ne jotensakin niin kivasti pehmentää ylleisilimettä ja tuntuvat  mukavilta jalan ja pyllyn alla.
   Petissä meillä on Nikkenin magneettipatjat ja peitot.  Takkaavat hyvät, syvät ja rauhalliset unet taikka luulen vaan niin:)  Meijän sakkia kun on siunattu aikamoisilla unenlahajoilla...






   Meillä on täällä kotona tosi isot ikkunat ja ikkunoista avvautuu mitämelekosen hyvät maisemat niin harrastan tämmöttisiä höytyväverhoja.  Sitte tarvittaessa turvauvuttaan sälekaihinten appuun...


   Yöpöyvälläni nököttävät tossut ovat kyllä ihmeen kaupalla säilyneet ja ihan aikuisten oikeesti niillä olen ensiaskeleitani haparoinu.  Tuossa korissa vanhan kirjan alla taas säilytän kaikkivoipaa ja tuikitarpeellista iltarasva-arsenaaliani...
   Semmottisia jaarituksia tällä kertaa ja kyllä ossaaki olla tuhrunen keli.  Lunta tukkinu koko viime yön ja eiku lissää pukkaa.  Mutta kohta nämä lumet on muisto vain ja kevvään ihanuuvet eessämme aukiaa !
   Oikein ilosta ja mieluista viikonloppua ja tulevaa viikkoa kaikille toivottaa kammarin Lovviisa:) 

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Meijän päivänä


   Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,
   älä tietyssä asemassa olevaksi
   niin olet vapaa tälläisenäkin kävätpäivänä
   istumaan tavaratalon rappuselle
   syömään tötteröjäätelöä.
                         Helena Anhava

   Ilosta naistenpäivää meille kaikille ihanaisille toivottaa kammarin Lovviisa:)









 

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Buenas tardesta vaan...


...Ja lupsakkata lauantaita.  Vesijuoksussa tuolla käväsin ajatuksia huuhtomassa ja kehoa kuntouttamassa.  Kovasti olen lajjiin tykästynyt.  Aluksikkaan ei tarvi paljon katella kun ei nää mittään.  Rillit jätän nimittäin pukukaappiin.  Toiseksi en kamalasti kuulekkaan mittään .  Jostain kumman syystä minulla soi aina vaan koko urakan ajan se piisi joka vimpaksi autossa raikaa ennenkuin pyörrän uimahallin pihhaan.  Tännään nonstoppina oli Don`t worry be happy.  Ois kyllä voinu sattua hoopompikin kappale...Elikkä tyytyväisenä matkasin marketin kautta kottiin.
  Ja kauppakassit purettuani yhä tyytyväisenä kattelin tätä uutta hyllyäni tässä keittiön seinällä.  Pitkään oon soppelia haeskellu ja ihan kuvan perusteella Wanilla Rosesta sen tilasin. Vähän siinä vielä sisällys hakkee muotuaan ja tavara paikkaasa mutta nyt näkymä tämmöttinen.


  Sitte mukavaksi lopuksi ei jäniskevennys vaan källi kuva kurresta.  Eilettäin aamuna kolome oravata ajeli tuossa meijän takapihalla talininttejä pois naapurin laittamilta ruoka-apajilta.  Juosta rommuuttivat pitkin ikkunapeltejä ja hankija ja hättyytelivät pensasaijan suojaan atrialle asettuneita tintteja. Ikkunassa kyttäsin ja sain kuvan väliaijan takkaa kurkkivasta kurresta.  Tuuli somasti heilutteli sen korvatupsuja.



   Näihin kuvviin ja tunnelmiin taas täältä kammarista...Lämpönen kiitos kun kylläilit luonani ja rentouttavvaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa niin lomalaisille kuin työssä pakertajille toivottaa Lovviisa:)