Kerstiä kerrakseen

  Täällä intiaanikessää vietetään ja pihalla viihytään.  Kerstin omput puota pompsahtelevat puusta meijän iloksemme...

  Näitä riittää sekä makusteltaviksi että pöyvän koristeeksi...

  Piirakkaahi pyöräytin kahvikupposen kaveriksi...

  Ihana ( peräti taivaallinen, hih) näky omppupuun alta yläilimoihin...

  Aurinkoa, iloa ja valoa päiviisi toivottaa kammarin Lovviisa :)

Ihan keno kuppi

  Roppa kun reenin jäliltä.  Eilettäin nimittäin muuttaa rommautettiin vanahimman kamppeet kaverusten yhteiskämpästä ja tänä aamuna lähti lasti kulukemmaan opiskelupaikkakunnalle.  Siivous- ja tavarapalijouven keskeltä selevittyä oli ihan voittajan meininki.  Kahavimukikokoelmakin karttui...

  Tälle sympaattiselle kenottajalle ei löytynnä paikallaolijoista omistajjaa joten pelastin sen omakseni.



  Pojatkin olivat meillä viikonloppukylässä... 

  Intensiivinen kerjääjä sai tässä ompun jämät ja voi mahotonta että osasi olla hyvvää...

  Syyskuulle pyörähtäminenkin maistuu mukavalta.  Kerstit loistavat puussa oottaen ottajaasa ja sisätilloissa mukava tassutella ja katastella ympärilleen...

  Ihan hilijalleen miettiä kottiin jottain uutta tai vanahaa...

  Näissä tunnelmissa kammarissa syyskuun ensimmäisenä maanantaina...



  Oikein seesteistä syyskuun alakua teille kaikille kylläilijöille toivottaa kammarin Lovviisa :)




  

Möksällä ei mökötetä...

  ...vaan illoiten nautiskellaan.  Perjantai-iltana myöhäsella perille päästyä tuijoteltiin järvelle peilaantuvvaa taivasta...

  Koko lauvantaipäivä vietettiin ulukona luontoa ihimetellen...

  Rommi tykkäsi kovasti kaikista antimista.  Nämä harjaushommat oisi kyllä sen mielestä voinu jättää välliin...

 " Onneksi olen vielä niin pieni että saan olla ihan autuaan naturelli..."

 " Näitten kanssa hieroin ahkerasti tuttavuutta, oli kyllä jännät paikat."

  Tässäpä vielä sitä silimän-, sielun- ja ruumiinravintua...

  

  Näimpä se kesä ei meitä vielä jättänykkään...



 Tiristettään vielä viimmoset lämpimät hetket talteen lakkariin, parhain terveisin teille kaikille kylläilijöille kammarin Lovviisa :)

Torstain tuokiokuvia

  Torstai on ainakin viikon toiseksi paras päivä...

Viheriä keittiön puusohova on palavellut meitä pitkään.  Se on kuulunut aikonaan Mirri Kynsilehon ( ratsastajatyttö ) mummolle ja Mirri on säilyttäny sen sisällä ratsastusvehkeitään.  Tuoksu vai hajuko tulvahtaa yhä vienona essiin kun kantta raottaa :)

Vakioleipäni : Porkkanamuhkun puolikas, päällä Benekoolia, Polar kymppiä, kalakkunaa ja oman terassin viheriää.   Soppii niin aamu-,väli-kuin iltapalaksikin. Ja aina tältä Mantan lautaselta.

Tässäpä teille omenakiisselin ohje vuojelta 1892 Anna Olsonin kirjasta Kokbok för enkel matlagning.    Löysin kirjan Fiskarssin markkinoilta muutama vuosi sitten ja jottain olen siitä kokkaillutkin.  Kuvan kaksi Kerstiämme eivät toki vielä riitä äppelkräämin tekkoon :)

    Näimpä se, vanahassa vara parempi.  Turvallista pysyvyyttä ja ehkäpä sitä ennenvanahasta elämän yksinkertasta onnellisuutta...


  
  Voikaatte hyvin ja muistakaa ottaa se rentoutunu ilime, parhain terveisin teille kaikille kylläilijöille kammarin Lovviisa :)

On taaskin sunnuntai...

  Haalaritkin  nurkkaan jäähä sai... Elikkä perjantaina viikonlopun viettua aloteltiin Toppilan Möljällä kuunnellen Oulun Sinfoniiaa solisteinaan Johanna Iivanainen ja Jesse Kaikuranta ja teemana rakkaus.  Upiata kuultavvaa kauniissa kesäillassa...

  Lauvantai menikin sitten aikalailla laiskotellessa.  Toisin sannoin vietimme oikiaa laatuaikaa.  Sen verran saimma aikaseksi että varasimme matkan Turkin Sideen syyskuulle.  Onko kellään kokemuksia kysseisestä paikasta???  Näin äkikseltään vaikuttaa juuri meille sopivalta...

  Makosasti nukutun yön jäläkeen olinkin sitten Hukan ovenrivassa heti tänä aamuna.  Reenaushommat suju rattosan rennosti ja ihimeen jaksavaisesti.  Ainoa asia mikä minua reissulla askarrutti infrapunasaunassa jottain vanahaa Glooriaa sellailessa oli että mikä ihime-ero on stylistillä ja stailistilla :)

   Kottiin palatessa pyöräytin itelle ja isännälle rapsakat sallaatit ja kaffetkin ulukona särpästiin kera masariinien...

  Näissä loppukesän viipyilevissä lepposissa tunnelmissa kammarissa tännään...



  Lämmin kiitos taas kaikille kylläilijöille vierailustanne ja sulosävystä sunnuntai-iltaa ja alakavata viikkua toivottaa kammarin Lovviisa :)

Teetä ja makkarata

  Teetä kulluu minulla nykysin päivänmittaan enämpi kuin kaffetta...

  


  Liptonia juon harvemmin vaikka tykkäänkin sen perusmausta. Kauhian mustista mörkeistä en niin perusta.  Tässä nautiskelen organic verbeeraa.  Mieto ja jotensakin kukkainen...

  Ja ihan pakko laittaa kuva nuotiomakkarasta.  Ehottelin nimittäin isännälle tuossa kauniina sunnuntaina että lähetäämpä piknikille Ainolan puistoon.  Vastaehotuksena tulikin sitten erittäin hyväksyttävä vaihtoehto elikkä makkaranpaistoreissu Tyrnävälle...

  Samalla katastelimme sienitilanteen ja totesimme että sajetta ja lämmintä vielä maa kaipaa.


  Ja justiisa kun etellisen lauseen kirjotin taivashanat aukesivat ja kuulen satteen kohinan avvoimesta ikkunasta...



  Satteenraikastamia ja auringonlämpösiä päiviä teille kaikille kammarissa kylläileville toivottaa kammarin Lovviisa :)

Eläköön elokuu

  Elämä hymmyilee kilipaa auringon kanssa...

Paahtesten takapihapäivien soisin niin jatkuvan.

Mansikan makkeus leppää huulilla.

Ja ne kylymät ja satteiset heinäkuun kelit on jo unohettu.

Pensasmustikkammekin näkkyy tuottavan kolomen marjan satuaan :)

Tämä kerrottu petunia tämän kesän suosikkini, niin passaavat marketan kanssa vieretysten.

  Ja Rommipa se tässä...

"Taijan olla suosituin takapihavieras, naapurin kukkamaita piänkin erittäin herkullisina."

  Ja tässä...

"Niin mitä sannoitkaan, puhut niiiin palajon."

  Ennenvanahaan kansakouluaikoina elokuuta piettiinkin enemmän kesäkuukautena kuin nykysin.  Sillonhan se olikin vielä kokonaan vappaa kesälomakuukausi, vaikka sitten lauvantait tahkottiin koulussa... 


  Uppeita enerkiankerruupäiviä teille kaikille kammarissa kylläileville toivottaa kammarin Lovviisa :)