...Ja lämpösen pittää ? Elikkä oikia vastaus :
Voijaan sanua että ihan on maakinen vaikutus pihailimeeseen kun akkuna on puunattu. Niin oli mukavata aamukaffeeta hörppiä ja oravoitten leekaamista katella puhtosen lasin läpi.
Tässä vielä tarkkasilimäset huomaa talaven ja kevvään kohtaamisen...Nimittäin haravointihommat on jo etupihalla alotettu, mutta lumikollaa vielä tarvitaan takiksella liikuttelemaan aikas mojovia lumikinoksia.
Tässäpä vielä pari kuvvaa meijän pääsiäisretkeltä. Ihan käytiin lauttamatkalla tuolla lähisaaressa. Meren jäällä päivää paistateltiin...Isäntä siinä yritti kallaaki pyytää. Teetä termarista juotiin ja voikkareita mutusteltiin
Jouttenet ja hanahet huuti toisilleen ja moni muukin lintunen yhty kuoroon.
Niin että eipä tartte lähtiä merta etemmäs kallaan jos näistä ihanuuksista haluaa nauttia...Tässä vielä pikkusen jäitten runnoma laituri. Kauhian simmoissaan ei tälle kannata eksyä tulevana vappunakkaan:D
Mukavaksi lopuksi veilä tämmöttinen maistuvainen kuva minun lempiherkusta...Voissa paistetusta rautusta. Ja lämmin kiitos tämän tiimoilta Sanna-Pauliinalle Nostalgiaa ja patinaa -bloggiin tunnustuksesta :)
Maistuis varmaan sullekin:D
Elikkä näihin kuvviin ja tunnelmiin täältä kammarista...
Ilosia huhtikuun viimmesiä päiviä teille kaikille toivottaa kammarin Lovviisa:)
Ikkunalaudalla kukkien kelta
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet
suklaamunissa salaisuudet.
Oikein ilosta pääsiäistä ja nyt antauvuttaan kevvään vietäväksi !
Terveisin teille kaikille kammarin Lovviisa:)
Elikkäpä alotellaan vähän niinku täältä vanahemmasta päästä...
Tässä se sitte istuu Lovviisa kolome vee. Rakkaassa kiikkutuolissaan sylissä valtavan kokonen ! Sannuannukka. Huomatkaa myös takavasemmalla loistavat Haaparannasta ostetut nukenvaunut...Jotka muuten pelittävät yhä.
Ja kaikki tämä nyt siitä syystä että sain mukavan tunnustuksen kauniista blogista Aseman laidalla . Oikein lämpimät kiitokset täältä sinnepäin:) Tein työtä käskettyä ja kaivelin oikein kaapinkätköistä sen neljännen alpuumin ja sen neljännen kuvan. Kaikki alpuumit ovat lapsuuvenkojistani ja täynnä kuviani...sitä iltatähen klamouria:)
Sittennä seuraavaksi nykyaikaan ja kaivellaan näitä tietsikan kuvakansioita. Sain nimittäin toisenki mukavan tunnustuksen Susannen niin ikkää kauniista blogista. Olimpa tosi otettu...Kiitos paljon:)
En onnistunu kovasta yrityksestä huolimatta linkittämääm oikiaan osotteeseen mutta löyvätte Susannen blogin listaltani !!
Mutta nyt kolomeen kuvvaan jotka ehkä nyt niin minulle mieleen...
Ensin Lillpensäärin pienelle saarelle Korppoon kuntaan. Tämä satujen saari, hengästyttävän ihana...
Sitten noustaan kartalla meleko palajo ylemmäs. Meijän möksälle...Rakas on näkymä:)
Tätä viimmestä en ole päässy näkemään enkä kokemaan. Kuva on isännän viimesimmältä Roston reissulta. Teki vaan kyllä minnuun aikamoisen vaikutuksen. Metrin päästä kämpän ikkunasta näpsästy kuva riekosta. Aika mykistävä...Miten se niin on minullakin syntyny halu päästä joskus noille hangille !
Huh huh kun tulikin pitkä postaus. Kiitos kun jaksoit kahlata tänne loppuu asti. Nappase nämä haasteet mukkaasi...Kattelisin ja lukisin mieluusti juuri sinulle tärkeistä ja mielusista kuvista ja hetkistä:)
Lämpimästi tervetulloo uuvet lukijat ja oikein kevväistä alakanutta viikkoa kaikille toivottaa kammarin Lovviisa:)
Heippatirallaa kammarista ! Armas aurinkoinen meitä niin hellii että taas piti takiksella kahvitella...
Ja ihan pakko kirjuuttaa pinkillä värillä, nyt ehottomasti ainu oikia valinta. Menin nimittäin Coloreen muhvinssivuokia ostamaan kaupunkireissulla ja siellä se minua ootti...
Uusi hempsakka, sulonen, hehkeä, jopa käytännöllinen ja ihimiselle pelekästään hyvvää tekevä kynnysmatto etupihalle. Elekää ihmetelkö kukkapurkkia matolla...Sekin vaan halusi kuvvaan mukkaan ja matto näyttiki itekseen niin yksinäiseltä.
Kohta sitä pyörähettään pääsiäisviikolle ja hetimmiten jo kohtapuoliin vappuillaan. Epäilemättä kuitenkin toisaalta elämme herkullisia aikoja...Pääsiäismunat, lampaat, pashat. Perrään munkit, simat sun muut.
Ja pääsiäistrullit meillä otetaan vastaan hymyhuulin:)
Oikein paljon tuoreeks terveeks teille kaikille ja kiitos käynnistä toivottaa kammarin Lovviisa:)
...Siis huhtikuulta:)
Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu
on siis metsän huhtikuu.
Pari viikkoa sitte taivasteltiin lumen palajoutta ja iliman kylymyyttä ja taas luontoäiti alako järjestelemään. Lämpötilat hurahti lussalle , välillä sato enemmän vettä ja välillä vähemmän vettä.
Tekemistä vielä riittää...Aurinko kelleillä vettää suuta hymmyyn vaikka jotensakin kyllä tykkään näistä tuhneropäivistäkin.
Ensimmäiset kukkasetki on jo ulos laiteltu...Ja arvatkaapas missä luuraan huomenillalla ? Olempa viettämässä iltaa Jipun ja Samulin kanssa kera hyvän ystävän. Siinäpä meitä oiva nelikko. Vai oisko siellä sitte joku sattaa muutakin mainiota veikkoa...
Oikein lämpönen kiitos vierailustasi, nähhään taas ja muista ottaa se rentoutunu ilime toivottaa kammarin Lovviisa:)
... Ja taas niin haikein mielin jäin kaipaamaan tätä näkymätä. Siis maaliman toiseksi paras paikka meijän takapihaterassin jäläkeen.
Täällä nimittäin aika oikiasti pysähtyy ja akku lattautuu. Jokunen lehensivu on vuosien varrella käsissä kääntyny ja ajatus virrannu. Tähhyilty alas järvelle ja ooteltu rillimestarin herkkuja.
Taikka sitte lämmitellään rantasaunaa...
Talaviseen aikaan lämmitys vie tovin joten rouva leppuuttellee ja nauttii saunakammarin lämmöstä ja tunnelmasta. Kesäsin keikistellään auringossa saunan rappusilla. Rikat ja roskat suihkitaan näin somilla vehkeillä...
Kevvään tuoksukin on lejjaillu nennään ihan niinku vähän huomaamatta. Tiet alakavat olla sulat ja hanget laskevat humisten...
Oikein nautinnollista huhtikuun alakua kaikille toivottaa kammarin Lovviisa:)
...Ja rouvalla se oli pakko päästä ottamaan kuva jättikuppiorvokin aluista vaikka on ihan karvalakkikeli. Aamusella pakkasta oli peräti kuustoista astetta. Vaati riuskoja otteita etteivät orvokkisurkeloiset paleltunneet.
Ja ihan pakko laittaa tähän Orvokkini tummasilmän sanat:
Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani rikkaruohot kitkin. Vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Tästä poimin äidilleni orvokin tai kaksi. Kannan kaunokukkaseni äidin armahaksi.
Niin kaunis vanha laulu johon liittyy minulla mukavia muistoja. Alle kouluikäsenä olimme naapurin tytön kanssa lähikirkon lumivalleilla leekaamassa ja katottiin kun lapsia lappaa kirkkoon. Mentiin ottamaan asiasta selevää ja siellähän oli jos jonkinlaista kilipailua. Minä sitten kävin orvokki-laulun vetäsemässä laulukisassa ja tulin ihan ykköseksi. Vieläkin on hopialusikka tallessa:)
Siitäkö lie orvokki-innostus virinnyt...Niin ja tässä muuten se tuore kuva takapihalta:
Eiköstä ookki mitämelekoset kinokset. Esikoinen kun viikonloppuna järjesti äiteelle terassikelejä ja tyhjensi lumet kauemmaksi. Nyt sitte ootamme että aurinko tekkee tehtäväsä.
Olipas mukavata kun taas kylläilit kammarissa. Tervetulloo vastakin ja aurinkoa päiviisi toivottaa kammarin Lovviisa:)
